2.7.2015

Niitä hopeareunuksia - joita riittää

316831_IMG_20150702_180621

Alan uskomaan, että palovammaonnettomuuteni on universumin suunnittelema pieni uhraus minulta sille kaikelle hyvälle, mitä viime aikoina ympärilläni on tapahtunut.

Kuten sille, että isosiskoni ja hänen pitkäaikainen poikaystävänsä kihlaantuivat (miljoona sydäntä!).

Ja sille, että pikkuveljeni pääsi opiskelemaan haluamaansa linjalle, ja lellittävien vanhempien helpotuksesta vieläpä tänne Helsinkiin.

Monet muutkin sukulaiset ja ystävät pääsivät opiskelemaan ihan huippupaikkoihin, ONNEA jokaiselle!

1334077_IMG_20150701_183305

Ja sille, että koska olen rampa, en saa tehtyä yhtä kouluesseetä ennen reissua, joka olisi satavarmasti muutenkin jäänyt tekemättä. Sairaslomalla kuitenkin säälitään, luonnollisesti. ;)

Rampana on hyvä olla myös rakastavien vanhempien kotiosoite fyysisesti lähellä ja anoppi, joka varastoi meille moneksi päiväksi ruokaa. Reissussa ensimmäisellä viikolla matkassa on terveydenhoitajasiskoni, joka pitää tästä potilaasta taatusti hyvää huolta. Perhe, se on paras.

Eikä kärsivällisestä, lempeästä ja innostavasta poikaystävästä, joka pukee, kuskaa, sitoo hiukset, tiskaa ja avaa kaikki purkit puolestaan (olen nyt vasta herännyt siihen kuinka paljon purkkeja elämääni kuulukaan) haittaa ole.

Bonarina on tietysti se, että vasen käsihaba kasvaa tehdessään kaiken työn, ja olen oppinut jo monta hyödyllistä taitoa vasemalla kädellä. (Havainnollinen esimerkki: kirjoitin koko tämän tekstin vain vasemman käden sormilla!)

840070_IMG_20150701_105128

Turha tässä on valittaa yhtään mistään.

Saranda

Ota yhteyttä: tyhjaajatus@live.fi

2 kommenttia:

  1. Ihana teksti! :) Toivottavasti kätesi tulee kuitenkin pian kuntoon, eikä siitä tule pidempi aikaista uhrausta

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos <3 On jo selkeesti paranemassa päin! :)

      Poista