6.6.2015

En ole koskaan tarpeeksi hyvä

DSC_0365

Otsikossa on ajatusmalli, jonka kanssa olen kamppaillut enemmän tai vähemmän. Tai kuka meistä ei olisi? Kuka meistä ei havahdu aina silloin tällöin ajattelemaan, että ei hemmetti mä en osaa tuota, en kykene siihen enkä ole tarpeeksi hyvä tuohon? (Jos joukossa on kuitenkin joku joka ei tee näin, you lucky bastard.)

Erityisesti viime aikoina omatuntoni on ollut matalalla, kun olen sortunut vähän väliä roskaruokaan, palauttanut loppuraportin viisi päivää myöhässä ja ignooranut blogia aika taidokkaasti. Kärsin eräänlaisesta siirtymävaiheesta ylibuukatusta kalenterista sellaiseen päivärytmiin, jossa välillä jopa pitää ihan miettiä mitä sitä tekisi.

DSC_0356-001

Mun on välillä vaikeaa hyväksyä, että on huonoja päiviä. Jos joskus ei huvita kirjoittaa tai napsia kuvia, tulee automaattisesti sellainen olo, että olen läpimätä bloggaaja. Jos joskus ei ole energiaa mennä lenkkipäivänä juoksemaan, ajattelen olevani laiska ja että se on taas alamäkeä nyt. Jos joskus ärähdän ystäville tai perheenjäsenille, pidän itseäni heti ihan kamalana ihmisenä.

Unohdan katsoa kehitystä, jonka olen tähän asti tehnyt ja vertaan itseäni ihan liian usein muihin. Ennen siinä missä tunsin kateutta toisia kohtaan, nyt mietin vain "miksi minä en pysty tuohon?". Jos tuntuu, etten saa jotakin asiaa tehtyä täydellisesti, saatan jättää tekemättä sen täysin.

DSC_0371


Teen tällä hetkellä päivittäin asioita, joita vuosi sitten olisin voinut vain haaveilla. Silloin olisin voinut ajatella, että tämän hetkinen elämäni on täydellistä, minulta ei puutu mikään ja olen itseeni kaikin puolin tyytyväinen.

Ihminen ei ole koskaan valmis. Tällä ankaralla asenteella tulen kiikkutuolissakin soimaamaan itseäni siitä, etten maustannut linssikeittoa oikealla tavalla tai neulonut lapsenlapsenlapseni villasukkia sillä värikkäämmällä langalla. Itsensä ja oman elämän kehittäminen eteenpäin on olemisen perusta, mutta itsestään tai elämästään ei tule koskaan saamaan täydellistä mistä tahansa yrityksestä huolimatta.

DSC_0355-001

Ikinä ei kannata verrata itseään kehenkään muuhun. Aina ei tarvitse kilpailla edes itseään vastaan. Välillä on oikeesti ihan okei pysähtyä, ottaa paussi, tehdä parhaansa ja luottaa, että ne ihanimmat ja oikeasti onnelliseksi tekevät asiat eivät ole täydellisiä vaan ihan kaikkea muuta.

Saranda

2 kommenttia:

  1. Ai että oon samaa mieltä. Ja kärsin samasta tyytymättömyydestä itseäni kohtaan. Mikä nyt on yksinkertaisesti typerää. Ollaan oppimassa siis samoja asioita!;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan hölmöä tuollainen. Oot niin suloinen ja innostava että oot kyllä viimeisiä ihmisiä joiden pitäisi tuntea noin! Mutta i feel you, oma pää on kiero kuin mikä :D Ongelman tiedostaminen ja valmius tehdä sen eteen jotain on kuitenkin iiiso askel. Kyllä me pystytään siihen!

      Poista