8.2.2015

Pieniä tärkeitä asioita

On ollut tyypillinen "koulua, töitä, treenejä, läksyjä" -viikonloppu, mutta päätin jo perjantaiaamuna keskittyä kiireen ja velvollisuuksien sijaan kaikkeen oikeasti olennaiseen. Kuten esimerkiksi...

Perjantaina huonosti (ja pommiin) nukutun yön jälkeen, kun lähdin kouluun mm. ilman oppikirjaa, puhelimen laturia ja työavaimia, ruotsin tunnilla vastassa oli ihana Tessa, jonka kanssa en ollut pitkään aikaan vaihtanut kunnolla kuulumisia. Tauolla sai kahvia ja lounaaksi tomaattikeittoa. Piristyin ihan uudelle levelille.

Matkalla koulusta töihin oli mitä aurinkoisin sää, jota ei voi millään hehkuttaa tarpeeksi. ;)

Työpäivän jälkeen pulkasa oli yhteensä 12h koulua ja töitä, mutta väsymys oli viimeisenä mielessä kun Mikko odotti oven takana. Lähdettiin istumaan iltaa Espan Prestoon.

Ilalla/yöllä lähdin nälissäni vanhemmilleni syömään (kosovolainen papukeitto on parasta mitä tiedän), minkä jälkeen tulin kotiin ja nukahdin murun viereen.


Lauantaina aloitettiin aamu yhdessä smoothiella, jonka jälkeen lähdin crossfit-treeneihin. Metrossa törmäsin iskään ja Bertoniin, jotka piristivät sen 6 minuuttia välillä Mellunmäki - Itäkeskus.

Ennen treenien alkua edellisellä tunnilla ollut mies tokaisi "Lähde kotiin vielä kun pystyt" ja silti sinnittelin loppuun asti täysillä. Tänään tuntuu.

Myöhästyin töistä vähän, mutta onneksi ihana Janina oli vuorossa piristämässä. Töissä kuuntelin Spotifystä Juha Tapiota ja söin pitkästä aikaa kotoa mukaan napattuja eväitä.

Töiden jälkeen Minna ja Sussu tulivat hakemaan autolla, ja lähdettiin viettää tyttöjen iltaa Rajakylään. Ella oli leiponut niin herkullista raakakkua! Skypeltiin toisella puolella maapalloa seikkailevan Mirkan kanssa ja suunniteltiin kesähäitä. Sauna oli kuuma ja pihalla oli ihana vilpotella.



Kokeilin onneani ja lähdin keskellä yötä vanhemmilleni katsomaan onko ketään vielä hereillä. Hereillä olivat, ja täysi meininki pystyssä kera koko suvun. Ihana loppuillan piristys.

Olin varautunut herämään aamuyöstä hakemaan Ferhatin keskustasta. Täydellisen sikeästi nukutun yön jälkeen heräsin kymmeneltä aamulla Ferhatin vierestä - joka oli tullut taksilla kotiin koska ei ollut halunnut herättää. ♥

Tänään pyhitin koko aamupäivän koulu- ja kirjoitushommille. Tein sen kuitenkin läppäri sängyssä sälekaihtimet ammollaan auki voimakkaan auringonpaisteen lämmittäessä koko kroppaa. Kevät on tulossa, ja olen aina tosi onnellinen siitä, että asuntoni ikkunat ovat siellä päin missä aurinko paistaa eniten.


Välipalaksi/lounaaksi sain täytetyn patongin ja turkkilaista kahvia turkkilaiselta mieheltä.

Illalla lähdettiin Esposeen sukuloimaan, ai vitsi (taas!) sitä kosovolaista ruokaa, ja mikä parasta, kosovolainen seura. ;) Ja kosovolainen musiikki!

Tunnelmallisen ja täyttävän sukudinnerin jälkeen kävin Xhyljetalla tyhjentämässä n. puolet sen vaatekaapin sisällöstä. That's what sisters are for.

Maailman paras poikkis tuli hakemaan kotiin, mutta ylläri halusin taas mennä vanhemmille. Asuessani nyt pari vuotta itsenäisesti, oon alkanut arvostamaan ihan hirveästi sitä, että vanhemmat ja pikkuveli asuvat naapurissa ja ovat fyysisesti tavoiteltavissa kokoajan. Milloin ruoan, tuen, hädän tai kuten tässä tapauksessa, matkalaukun lainaamisen, yhteydessä. (Kerran jäin vessaan jumiin, ja Berton tuli ihan muutamassa minuutissa tien toiselta puolelta vasaran kanssa hakkaamaan oven auki.)


Kello onkin nyt tasan 23.59. Viikonloppu, olit hyvä kun keskityin ajattelemaan sinua sellaisena.

PS; Aloe Vera -arvonnan voitti Jolana -nimimerkkinen osallistuja! Onneksi olkoon, sinuun on otetty yhteyttä. :)

Saranda
Ota yhteyttä: tyhjaajatus@live.fi
FACEBOOK / INSTAGRAM / BLOGLOVIN

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti