2.1.2015

Kuluneen vuoden kohokohdat 1/2

Hihii oli pakko toteuttaa jälleen yksi massapostausidea. Kokosin kahteen erilliseen postaukseen vuoden 2014 kohokohdat sen mukaan, mitä päähän ensimmäiseksi juolahti. Julkaisen toisen osan muutaman päivän päästä. Tammi-toukokuu 2014 näytti siis joten kuten tältä:


Tammikuu alkoi sosiaalialan ensimmäisellä työharjoittelulla eräässä peruskoulussa. Se kesti n. kolme kuukautta, ja olin aivan hiton innoissani koko hommasta alkukauhistelusta huolimatta. Arvostin silloin ja arvostan yhä kovasti sitä, kuinka paljon sain vastuuta ja vapautta tehdä harjoittelussani asioita omalla tavallani, ja kuinka paljon ideoitani otettiin huomioon. Viimeistään tässä vaiheessa hoksasin opiskelevani oikeata alaa.

Muistan myös, että tammikuussa oli ihanat pakkassäät, jotka kestivät juuri sopivasti eikä liian pitkään. Luistelin ja lenkkeilin pahimmillakin pakkasilla. Nuorempana en voinut sietää ulkona olemista jos mittari meni vähänkin miinuksen puolelle.


Samoihin aikoihin oli myös viimeinen kerta, kun olimme Mikon kanssa ystävällämme Oonariinalla Porvoossa, ennen kuin hän muutti takaisin Helsinkiin. Monet vuodet tuli sielläkin testattua porvoolaista yöelämää ja nukuttua tutulla vuodesohvalla. Oh the memories.

Helmikuussa crossfit-innokkuuteni taisi olla huipussaan. Jaksoin käydä jokaisissa treeneissä, eikä mitään tekosyitä tunnettu. Muistan heränneeni aamuisin 04.45 ehtiäkseni 6.30 treeneihin, jotta ennättäisin sieltä työharjoitteluun ja työharjoittelusta varsinaiseen työhön illaksi. Olin kotona 22.30, seuraavaksi aamuksi herätys taas 04.45 - ja sama intohimoinen rumba jatkui. Huh huh, jos tuollaisen draivin saisi vielä jostain... Muistan sen käsittämättömän ylpeyden tunteen kun kerran hyppäsin korkeutta 81cm, enemmän kuin yksikään tyttö sillä tunnilla - olin niin onnellinen! :D


Helmikuussa oltiin myös vanhojen (ihanien!) duunikavereiden kanssa eräs viikonloppu mökillä. Vaikka työ itsesään ei ollut mitään suurinta herkkua, meillä oli niin huipputiimi, että jotenkin sitä vaan jaksoi vuodesta toiseen. Ymmärsin tänä vuonna, että se, kenen kanssa tekee töitä, merkitsee aika rutosti.


Maaliskuussa alkoi jo ihastuttava kevät, jolloin nahkatakki-ja-sen-alle-toppi -kombo oli jo ajankohtaista. Lempeiden säiden varrella työharjoittelu loppui ja tavallinen opiskelurytmi jatkui.



22. maaliskuuta oli yksi elämäni tärkeimmistä päivistä, kun tapasin, kaikessa kliseisyydessään, sen oikean. 27. maaliskuuta menimme Ferhatin kanssa ensitreffeille, eikä kauan siitä kun olin jo umpirakastunut. Ja samalla tiellä ollaan yhä. ♥ Kaikessa kliseisyydessään numero kaksi: tämä oli ehdottomasti vuoden paras asia. Ja se, että jätskikiskat aukesivat normaalia aikaisemmin.



Huhtikuussa (ja jokaisena kuuna sen jälkeen) kävelin vaaleanpunaiset aurinkolasit silmillä. Huhtikuun pari ensimmäistä viikkoa kuluivat Kosovossa. Join kahvia mummin kanssa ja kävin paikallisilla pilates-tunneilla. Akkujen lataaminen loppukevääksi oli vähintäänkin onnistunut.

Läheinen ystäväni Erzana meni silloin Kosovossa naimisiin, ja mä pääsin olemaan ensimmäistä kertaa jonkun morsiusneito! Erzana on jokaisen tulevan morsiamen esikuva. Hänen stressitön otteensa hääsuunnitteluissa mutta aito läsnäolo itse juhlissa tekivät häistä niin kovin kauniit ja ilmapiiristä taianomaisen. Olin ja olen edelleen niin onnellinen tuoreen avioparin puolesta. :)




Kosovosta palattuani häähuumuissa rakkauskipinät vaan kasvoivat, jolloin loppukuu taisi sisältää pelkkää pussailua, ruusuja ja ulkonasyömistä. Ei voi valittaa! Huhtikuussa lähti kans ennätysaikaisin talviturkki, kun olimme luokkalaisten kanssa pääsiäisen aikaan mökillä.







Toukokuussa oli ensimmäinen opiskeluvuosi ammattikorkeakoulussa paketissa. Palkitsin itseäni lähtemällä siskoni, Xhyljetan, kanssa Frankfurtin kautta Barcelonaan viideksi päiväksi. Reissu oli kaikin puolin huikea. Rakastuimme molemmat kaupungin jokaiseen kolkkaan. Paloimme jo ekana päivänä todella vaarallisesti, mutta heitimme sen ihan vitsiksi, ja pilke silmäkulmassa kärsimme nahoissamme loput ajasta. Tämän reissun jälkeen en ole koskaan aliarvioinut aurinkorasvan merkitystä. Törmäsimme kans yhteen samaan homopariskuntaan neljä kertaa ihan eri mestoissa niinkin suuressa ja tuntemattomassa kaupungissa. Jännä miten näinkin pienten ja arkisten asioiden muistelu toiselta puolelta Eurooppaa jaksaa yhtä hymyilyttää. :D




Tulipa tästä tällainen tekstioksennus. Nojoo, kuka sanoikaan että irrallisten muistojen kokoaminen lähes puolelta vuodelta sujuisi sutjakkaasti. Kesä-joulukuun raportti ilmestyy pian! :)

Saranda
Ota yhteyttä: tyhjaajatus@live.fi
FACEBOOK / INSTAGRAM / BLOGLOVIN

4 kommenttia: