15.1.2015

Arki, bring it on

Oon ollut maanantaista asti niin sanotusti vähän off. En ole koskaan pitänyt itseäni vaikeasti siirtymävaiheisiin sopeutuvana, mutta nyt joululoman jälkeen on ollut hankalaa saada se oikea tatsi koulunkäyntiin. Vähänkin pidemmät päivät stressaavat, ja palautettavat esseet aiheuttavat päänvaivaa, vaikka kirjoitusosuudet ovat aina olleetkin mun lemppareita mitä tulee koulutöihin. Oikeasti olen arki-ihminen henkeen ja vereen, mutta näkisittepä nyt mun yritykset herätä aamuisin ajoissa tai tulehduspisteeseen revityt kynsinauhat... Väitän kaikille, että ne on pakkasen aiheuttamat.


Eilen pääsin kuitenkin kaikki-ärsyttää-taas -päivän päätteeksi Mikon sohvalle juomaan valkkaria ja katsomaan Sinkkuelämää jumppatrikoissa (ja hiukset ponihännässä kiinni, mä haluan oikeasti pikku hiljaa jo opetella uusia kampauksia...). Metrossa matkalla kotiin oli heti useita astetta kevyempi olo, ja kotona painuinkin suoraan sänkyyn. Aamulla tajusin, että oon nukkunut kellon ympäri.

Päätin sitten perua kaikki sovitut suunnitelmat, pyyhkiä to do -listan ja lähdin pitkästä aikaa lenkille. Oli liukasta ja ihan liian ylipukeutetuneena kuuma, mutta ai että sykkeen nostattaminen raitiissa ilmassa teki hyvää. Paluureitillä kävin kaupassa ja juttelin tuntemattoman iäkkäämmän naisen kanssa pitkän tovin vihannespussien avaamisen vaikeudesta, eikä yksikään ääni rakaraivossa käskenyt mennä nopeasti kotiin hoitamaan hommia.


Kotona höyryävä ja ihan liian epäekologinen suihku, lämpimät säärystimet jalkaan ja kahvi kiehumaan - ja mähän en juo kahvia kotona yksin juurikaan koskaan. Söin raakasuklaata, kirjoitin kaikessa rauhassa, soitin ukilleni Australiaan - kaksikin kertaa ja lakkasin kynnet vaaleanpunaisella. Ajattelin repästä vielä ja käydä vanhemmilla tai/ja lukea jotain hyvää kirjaa. Haluan kans nähdä Ensitreffit Alttarilla -sarjan tokan jakson!

Tällaisen päivän jälkeen tulee taas ihmeteltyä, että mitä sitä ihminen oikein murehtiikaan, tukevastihan se maa on jalkojen alla. Ja jos en ole valmis ottamaan arkea sellaisenaan vastaan niin sitten ainakin lähden muuttaamaan sitä.

Saranda
Ota yhteyttä: tyhjaajatus@live.fi
FACEBOOK / INSTAGRAM / BLOGLOVIN

2 kommenttia:

  1. Tää oli kyllä piristävä postaus! Varsinkin nyt kun on itekki alottanu opiskelun näin monen vuoden jälkeen niin välillä pitää kyllä ihan tietoisesti vaan päättä että hei, nyt älä stressaa :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ooh muista päivittää ahkerasti kuulumisia niiltä tiimoilta!♡ Kaikki menee kyllä varmasti hyvin. :)

      Poista